Siirry pääsisältöön

Hyvää Älä laihduta -päivää!

Tänään vietetään älä laihduta -päivää, jonka juuret ulottuvat parin vuosikymmenen taakse tuolla maailmalla. Kansainvälistä No Diet day:tä on vietetty vuodesta 92 lähtien Iso-Britanniassa, josta päivän sanoma on levinnyt ympäri maailmaa. Suomeen päivä rantautui 2008 kun Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry (nykyisin Lounais-Suomen - SYLI ry) järjesti Turussa tapahtumaa silloin, yhdistyksen vapaaehtoiset jakoivat päivään liittyvää materiaalia eli lupauskortteja ja pinssejä. Lisäksi puistossa hajotettiin vaaka, ja tapahtumasta kirjoitettiin Turun sanomiin, ja jutun voi edelleen lukea täältä.

Pian Pohjois-Suomessa (ja muuallakin) päätettiin myös viettää päivää ja Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry:n  (nykyisin Pohjois-Suomen -SYLI ry) vapaaehtoiset olivat jakamassa materiaalia ja luennolla. Olin itse tuolloin yhdistyksen vapaaehtoisena ja olen edelleenkin, ja olin mukana jakamassa materiaalia Oulussa Rotuaarilla. Ja aika monena vuotena sen jälkeenkin olen ollut ja joka kerta olen saanut käydä antoisia keskusteluita, kuulla lällättelyä, että kuinka joku juuri aloitti laihiksen, mutta myös avautumisia henkilöiden omista syömishäiriötarinoista. Kiitoksia, että tällaistakin sanomaa tuodaan ja jaetaan ajassa, jossa on normaalimpaa laihduttaa kuin olla laihduttamatta.

Ei ole salaisuus, että minunkin tarinaani kuuluu syömishäiriö. Se kulki mukanani aika monta vuotta mörkönä olkapäällä teini-iässäni, josta sen pikkuhiljaa sain hätyytetyyä pois. Helppo prosessi se ei ollut, mutta nyt koen että tuo mörkö huutelee aika kaukaa, jos enää sen huuteluita kuulenkaan. Kun itse tsemppasin itseäni, että uskaltaisin syödä lämmintä ruokaa, kohtuudella, oksentamatta, oli ympärilläni ihmisiä jotka välttelivät sitä ja tätä ja osa julistikin näiden välttelylistalla olevien ruoka-aineiden vaarallisuutta/lihottavuutta. Nykyisin minun ruokafilosofiani on ajatus, että mitään ei tarvitse vältellä terveyssyiden takia, kunhan kaikkea syö kohtuudella. Voi herkutella kunhan muistaa säännöllisen ja riittävän syömisen. Jos joskus ruokavalio oli fraasin omena päivässä kaltainen, nykyisin saatan lausahtaa pullan päivässsä pitävän luut piilossa.

Minulle syömishäiriö oli oiva keino saada tunne kontrollista ajanjaksona kun elämässäni tapahtui paljon asioita, joihin en voinut itse vaikuttaa. Ainakin siitä voi itse päättää, mitä syö, milloin ja missä  - tai luulla voivansa itse päättää. Tosiasiassa se oli syömishäiriö, joka kontrolloi minua. Muistan ruokailuhetkistä kun asuin lastenkodissa, että osa aikuista, ohjaajista, oli usein dieetillä ja saattoi puhua tuotteiden rasvamääristä ja muista ääneen. Ja toisaalta myös siitä kuinka joku tietty ruoka on kevyttä eikä lihota ja ainakin omassa päässäni se vahvisti juuri sitä omaa ajatusta, että on tarpeen laihduttaa. Mitä ei todellakaan ollut. Mitä ei teini-ikäisen olekaan syytä tehdä jotta kasvu ja kehitys eivät vaarantuisi. Mutta kuinka haastavaa onkaan kasvaa ja  elää maailmassa, jossa jokainen aikuinen tuntuu olevan jonkinlaisella dieetillä. Kuinka yleistä onkaan että ihmiset voivottelevat miten lautanen onkaan täynnä herkkuja sen sijaan, että voisivat nauttia siinä hetkessä niistä valituista herkuista.

Syömishäiriöt ovat laihduttamisen ja laihdutuskeskeisen kulttuurin varjopuolia. Toki, jokainen, joka laihduttaa, ei sairastu syömishäiriöön, vaan sairastuminen on monen asian summa ja laihduttaminen usein laukaiseva tekijä. Tänä vuotena tämän päivän teema on sairaan terve elämä, ja sen teeman ympärille päivän aikan eri puolilla järjestetyt luennot liittyvät. On hyvä pohtia kuinka haastavaa sairaudesta toipuminen tällaisessä ajassa on ja kuinka paljon se vaikeuttaa syömishäiriösairauden tunnistamista, jos ja kun on normaalia koko ajan laihduttaa.

Älä laihduta -päivän tarkoitus ei ole viestittää sitä, että syökää vaan roskaruokaa ja herkkuja älkääkä syökö kasviksia. Päivän tarkoitus on muistuttaa pohtimaan omaa hyvinvointiaan, ja muistuttaa, että hyvinvointi kuuluu jokaiselle, koosta riippumatta. Että edes yhtenä päivänä voisi pysähtyä miettimään liikunko minä saadakseni hyvää oloa vai kuluttaakseni kaloreita, miten minä kohtelen omaa kehoani, jota en saa vaihdettua missään elämän vaiheessa toiseen jos kohtelenkin sitä liian huonosti. Eikä päivää tarvitse juhlistaa pitsabuffetilla ja irtokarkkisäkillä, mutta jos niin haluaa tehdä, sekin on aivan sallittua ja ok.

Tämän vuoden Älä laihduta -päivälle julkaistiin ruokailutilan huoneentaulu, joka löytyy  täältä.
Mielestäni hyviä ohjeita, mitä ruokailutiloissa olisi hyvä muistaa ja antaa ruokarauha jokaiselle. Laihduttamisesta ja ruoka-aineiden terveysvaikutuksista ehtii puhua myöhemminkin, ja mukavempi onkin ettei niistä silloin enää puhuta kun ovat jo lautasella.

Ja lopuksi haluan lainata Raisa Omaheimoa, LÄSKI-monologin tekijää,  "Toivon päivää jossa voisi miettiä mitä hyvää ruokaa tekee mieli, ja sitten syödä sitä hyvää ruokaa nautiskellen kunnes tulee kylläinen olo. Toivon päivää jossa jokainen voisi katsoa peiliin ja sanoa itselleen: ”Oletpas hieno. Juuri sopiva.”

Sillä sinä olet. Riittävä. Sinussa ei ole mitään liikaa tai liian vähän.

- Kokemusohjaaja Niina





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Annin tatuointitarina

Annin tatuointitarina julkaistiin Pesäpuun Voimatarinat lastensuojelussa -kirjassa, joka julkaistiin alkuvuodesta. Tarina oli myös mukana valtiollisessa anteeksipyyntötilaisuudessa, sen ja muut siellä esitetyt tekstit löydät täältä.



Pieni hento tyttö katsoi kylmään pakkaseen ikkunasta,
toivoi vain lämpöä läheisyyttä ja päihteetöntä syliä. Halusi pienenä pois jos vain siivet saisi.
Hän tajusi ettei itse pysty vaikuttamaan elämäänsä vaan
aikuisten sana tässä maailmassa määrää. Vuodet kuluivat, syksyt vaihtui talveen, talvet kesään. Vuosien kuluessa alkoi tyttö itse oirehtimaan kotiolotilannettaan.
Oli pimeä syysilta. Junanvalot näkyivät parinmetrin päässä. Meinasi tytön elämä loppua. Samalla hetkellä kuin joku olisi sanonut ei ole aika vielä hyvästien.
Aikaa vieri. Lopulta tyttö tuli näkyväksi ja kuulluksi. Sai vahvoja aikuisia ympärille. Tytöllä alkoi siivet vahvistumaan ja alkoi omaa elämää rakentamaan.
Vahvojen siipieni avulla pystyn lentämään läpi elämän ja poikani elämää suojelemaan.
Tatuoint…

Palava halu auttaa nuoria sai Vikin lähtemään mukaan Veturointi-toimintaan (Teksti Hanna Oikarinen)

KAAOS - Yhdessä koettua -projektissa oltiin Mukana!

KAAOS - Yhdessä koettua -projektissa oltiin Mukana!

Miltä satavuotias Suomi näyttää sijoitettujen lasten ja nuorten silmin? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta KAAOS -Yhdessä koettua -työpajaprojektissa kesällä ja syksyllä 2017. Työpajaprojektin tavoitteena oli tuoda nuorten tarinat näkyviksi, tukea identiteetin vahvistumista sekä mahdollistaa kohtaamisia ja yhdessä tekemistä nuorten kesken. Projektissa työllistettiin yksi kokemusasiantuntija osa-aikaiseen työpajaohjaajan tehtävään toteuttamaan ja dokumentoimaan yhteistä tekemistä yhdessä taiteen ja kulttuurin toimijoiden kanssa.  Projektin päätti syyskuussa Galleria Koomassa Oulussa järjestetty MUKANA!? -taidenäyttely, joka toi esille työskentelyprosessin, työpajojen upeat tuotokset sekä matkan varrella kohdattujen nuorten omaa taidetta. Näyttely oli osa Pesäpuu ry:n koordinoimaa Yhdessä Koettua - 100-vuotias Suomi sijoitettujen lasten ja nuorten silmin -tapahtumakokonaisuutta.
Projektin ja näyttelyn toteuttamiseen osalli…