Siirry pääsisältöön

Kunniottava kohtaaminen




 

Tasa-arvoinen kunnioittava kohtaaminen

Minkälainen on kunnioittava ja tasa-arvoinen kohtaaminen?

Katson vuosia taaksepäin. Istuin penkkiin tietämättä mitä palaveri toisi tullessaan, minkälaisia päätöksiä tehtäisiin. Muistan, että tunsin oloni kuitenkin turvalliseksi. Minulta kysyttiin omaa mielipidettäni, tulin kuulluksi. Minua kunnioitettiin, tunsin olevani tasa-arvoinen. Tunsin olevani tärkeä, vaikka tiesin, että lopulliset päätökset tekee sosiaalityöntekijä.

Minua pyydettiin kirjoittamaan siitä, millainen merkitys on tasa-arvoisella kohtaamisella. Halusin kirjoittaa siitä myös omasta tahdostani. Tämä kirjoitus on sinulle sosiaalityöntekijä: Ammatissasi päätät toisten elämästä.

Kun saavut palaveriin, olet saattanut olla  juuri kahvihuoneessa istumassa ja kiroamassa tulevan asiakkaan, nuoren tai lapsen, alimpaan helvettiin. Kiroat hänet siitä, kuinka tämä on käytösongelmainen. Ongelmia on koulussa, eikä mikään muutenkaan luista.

Tiesitkö, että sillä on merkitystä, kuinka kunnioittavasti puhut palaverien ulkopuolella lapsesta ja nuoresta? Tuetko ja kunnioitatko lasta ja nuorta myös silloin, kun hän ei ole kuulemassa? Muista, että olet ammattilainen, joka ajaa lapsen ja nuoren asioita.

Mietin erästä kohtaamista, joka tapahtui tosi monta vuotta sitten. Sosiaalityöntekijä sanoi minulle, ettei minusta tulee mitään. Oliko sanat oikein sanottu? Oliko kohtaaminen onnistunut? EI! Juuri siinä hetkessä itsekin mietin, että tuleeko minusta oikeasti koskaan mitään. Olin se ”ongelmanuori”, jota kaikki haukkui. Juuri siihen hetkeen olisin tarvinnut ammattilaisilta kannustusta enkä haukkuja. 

Onnekseni henkilökohtaisen matkani varrella on ollut monta tasa-arvoista kohtaamista, jotka ovat kannustaneet minua menemään elämässä eteenpäin. Kannustaneet lukemaan ammatin. Kannustaneet hakeutumaan kokemusohjaajaksi, veturiksi.

Nyt pystyn katsomaan asioita monesta eri näkökulmasta. Omat kokemukseni ovat vaikuttaneet niin, että kohtaan omat nuoreni kunnioittavasti. Toivon, että voin välittää  ammattilaisille kokemustietoa, joka lisää ymmärrystä sijoitettuja lapsia ja nuoria kohtaan. Uskon, että ymmärrys toista kohtaan vaikuttaa siihen, miten aidosti pystyy kokemaan toisen tasa-arvoisena ja kunnioittamaan tämän ihmisarvoa.

Linkin kautta löytyy koko teksti, yhteistyössä Erja Sandbergin kanssa.
http://www.erjasandberg.eu/lastensuojelu/tama-kirjoitus-on-sinulle-sosiaalityontekija-ammatissasi-paatat-toisten-elamasta/

Anni Vaittinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palava halu auttaa nuoria sai Vikin lähtemään mukaan Veturointi-toimintaan (Teksti Hanna Oikarinen)

KAAOS - Yhdessä koettua -projektissa oltiin Mukana!

KAAOS - Yhdessä koettua -projektissa oltiin Mukana!

Miltä satavuotias Suomi näyttää sijoitettujen lasten ja nuorten silmin? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta KAAOS -Yhdessä koettua -työpajaprojektissa kesällä ja syksyllä 2017. Työpajaprojektin tavoitteena oli tuoda nuorten tarinat näkyviksi, tukea identiteetin vahvistumista sekä mahdollistaa kohtaamisia ja yhdessä tekemistä nuorten kesken. Projektissa työllistettiin yksi kokemusasiantuntija osa-aikaiseen työpajaohjaajan tehtävään toteuttamaan ja dokumentoimaan yhteistä tekemistä yhdessä taiteen ja kulttuurin toimijoiden kanssa.  Projektin päätti syyskuussa Galleria Koomassa Oulussa järjestetty MUKANA!? -taidenäyttely, joka toi esille työskentelyprosessin, työpajojen upeat tuotokset sekä matkan varrella kohdattujen nuorten omaa taidetta. Näyttely oli osa Pesäpuu ry:n koordinoimaa Yhdessä Koettua - 100-vuotias Suomi sijoitettujen lasten ja nuorten silmin -tapahtumakokonaisuutta.
Projektin ja näyttelyn toteuttamiseen osalli…

Juuri mun ääntäni tarvitaan täällä

Wikipedia määrittelee kokemusasiantuntijan olevan henkilö, jolla on omakohtainen kokemus
sairaudesta, vammasta tai muusta vaikeasta elämäntilanteesta ja on käynyt
kokemusasiantuntijakoulutuksen. Keskustelua kentällä herättää tarvitseeko ollakseen
kokemusasiantuntija koulutusta ja ainakin itse kallistun enemmän sen puoleen ettei tarvitse olla.
Mutta koulutus voi olla hyvä ponnahduslauta ja mahdollisuus vielä pohtiakin onko valmis
toimimaan kokemusasiantuntijana ja minkälaisissa tehtävissä haluaa toimia. Itse olen kuitenkin
toiminut aika monta vuotta kokemusasiantuntijana ilman koulutusta ensin syömishäiriöasian
parissa ennen lastensuojelun kokemusasiantuntijuutta, mutta mikä omasta mielestäni koulutusta
tärkeämpää, on minulla ollut hyvä tukiverkosto yhdistyksen ihmisistä joiden kanssa olen voinut
jakaa fiiliksiäni ennen ja jälkeen puhumisen tai muun toiminnan. Kokemusasiantuntijan tehtäviä ovat mm. luentojen pitäminen, oppituntien alustus, vertaisryhmissä vierailu, ryhmien ohjaaminen,…