Veturointi-toiminta

Muutama viikko sitten saimme työparini kanssa olla puhumassa kahtena päivän lastensuojeluun ja meidän kokemuksiimme siitä liittyen. Oman tarinan auki puhuminen on jännä prosessi, usein puheenvuoron jälkeen on sellainen humaltunut olo, endorfiinit sun muut aineethan siinä elimistössä vapautuu. Ja onhan se huimaavaa kertoa omasta taustastaan.  Kuinka aiemmin oli laitosnuori ja siitä, mitä kaikkea sen takana on ollut - ja sitten kertoa se, miten hienosti on selviytynyt, mitä tekee elämässään ja kuulla sitä samaa kuulijoiltakin. Kuinka hienosti onkaan kääntänyt vaikeudet vahvuuksiksi. Vaikka tykkään kyllä puhua tarinaani auki erilaisista näkökulmista  - ja myönnetään, olla esillä, - näen siinä myös varjopuolia. Se nostaa esille sankaruuden, selviytymisen, ja jättää helposti taakseen sen, että monenlaisia prosesseja voi olla vielä käynnissä siinäkin hetkessä. Siinä on ehkä jotain samaa kuin siinä, jos ja kun rankkoja kokeneen ihmisen tarinan kuultuaan ihmiset toteavat kuinka vahva sä oo

Mitä on aikuisuus? Milloin on aikuinen?   Kyselin facebook-ystäviltäni ajatuksia aikuisuudesta ja sain hyviä vastauksia. Ja myös uudenlaista näkökulmaa. Sitä napsahdutusta odotellessa oli erään mummi sanonut - ehkä kyse on enemmänkin koko elämän mittaisessta prosessista kuin asiasta, jolle voi määrittää selkeän pisteen alulle ja lopulle. Toki jonkinlaisia rajapyykkejä lainsäädäntömme asettaa, joista toki voisi keskustella omat keskustelunsa niistäkin.  Määritän itseni enemmän aikuiseksi kuin ei-aikuiseksi, mutta voin myöntää, että en ole aina se järkevä, rauhallinen ja pitkälle valintojaan miettivä, mitä ehkä ajatellaan aikuisen olevan. Eikä minun tai kenenkään tarvitse olla aikuinen kaiken aikaa, riittää, että hoidan työni, arkeni. Huolehdin itsestäni ja vähän siinä sivussa läheisistäni. Eräs ystävistäni kirjoitti hänen ajattelevan aikuisuuden olevan vanhemuutta itselleen, ja tajusin sen olevan se, mitä olen itsekin ajatellut aikuisuuden olevan ensisijaisesti, mutta en ole s

Tänään vietetään älä laihduta -päivää, jonka juuret ulottuvat parin vuosikymmenen taakse tuolla maailmalla. Kansainvälistä No Diet day:tä on vietetty vuodesta 92 lähtien Iso-Britanniassa, josta päivän sanoma on levinnyt ympäri maailmaa. Suomeen päivä rantautui 2008 kun Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry (nykyisin Lounais-Suomen - SYLI ry) järjesti Turussa tapahtumaa silloin, yhdistyksen vapaaehtoiset jakoivat päivään liittyvää materiaalia eli lupauskortteja ja pinssejä. Lisäksi puistossa hajotettiin vaaka, ja tapahtumasta kirjoitettiin Turun sanomiin, ja jutun voi edelleen lukea  täältä . Pian Pohjois-Suomessa (ja muuallakin) päätettiin myös viettää päivää ja Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry:n  (nykyisin Pohjois-Suomen -SYLI ry) vapaaehtoiset olivat jakamassa materiaalia ja luennolla. Olin itse tuolloin yhdistyksen vapaaehtoisena ja olen edelleenkin, ja olin mukana jakamassa materiaalia Oulussa Rotuaarilla. Ja aika monena vuotena sen jälkeenkin olen ollut ja joka kerta olen s