Veturointi-toiminta

Otsikon sisältämä metamorfoosi oli eräässä diassa, jota esittelimme viime keväänä jälkihuoltoseminaarissa. Kerroimme hankkeen vaikutuksista meihin, sen työntekijöihin. Kenestäkään muusta en puhu tuolla termillä, laitosuori, mutta sanan haltuunottamiseksi monesti käytän sitä itse itsestäni. Onhan se aika raflaava sanana, paljon painolastia ja leimoja, mitkä eivät välttämättä ihmiselle edes kuuluisi. Olen jo aikaisemmin saanut kokea sen, että sitä kokemuksesta kertynyttä tietoa arvostetaan, ja ollut osallisena monenalaisissa ryhmissä ja tapahtumassa sitä varten, että puhuisin siellä. Viime kevään reissu Helsinkiin jälkihuoltoseminaariin vahvisti tätä kokemusta; seminaarin ensimmäisen päivän iltaan kuului illanvietto mihin mekin työkavereiden kanssa osallistuimme.  En ole tainnut sitä kertoa, että Auta Lasta ry, jonka leivissä kokemusohjaajana tällä hetkellä teen töitä, ylläpitää lastenkotia, jonne olin sijoitettuna teini-iässäni. Tiedän, vähän hassu kuvio. Työsopimukseni on allekirjo

Veturina toimiva Salla kirjoittaa kokemuksistaan veturina toimimisesta: Olen kohta 23-vuotias nainen, ja olen yksi Veturoiti-hankkeen vetureista. Voisin kertoa vähän, mitä me olemme Minnan (veturoitavan) kanssa tehneet: Meidän tapaamiset ovat painottuneet enemmän harrastamiseen ja mukavaan tekemiseen, sekä uusien asioiden kokeilemiseen. Pidämme molemmat valokuvauksesta ja käymmekin paljon kuvaamassa erilaisissa paikoissa. Jos Minnalla on tilanteita joissa tarvitsee apua, mietimme siihen yhdessä ratkaisuja ja eri vaihtoehtoja. Valokuvausreissut ovat olleet mielenkiintoisia. Minnalla on taiteellista silmää ja lahjoja valokuvaukseen, vaikka välillä kykyjään epäileekin. Olemme käyneet valokuvaamassa paljon hylättyjä rakennuksia. Mm. Limmin palanutta taloa, Pohjola-opistoa ja Martinniemen hylättyä sahaa. Sekä Toppilan hylättyä myllyä. Yhtenä päivänä teimme kuvausreissun Raaheen. Pohjolaopisto oli aika jännittävä kuvauspaikka. Ikkunoita oli rikottu, paikkoja hajotettu, ja latt