Siirry pääsisältöön

Osallisuus ei ole korusana sosiaalialan opiskelijoille


Osallisuus ei ole korusana sosiaalialan opiskelijoille


Veturointi -toiminnan kokemusasiantuntijat ovat pitäneet vuoden 2019 aikana useita erilaisia työpajoja ja puheenvuoroja sosiaalialan opiskelijoille. Luennoilla on käsitelty muun muassa osallisuutta sekä kokemusasiantuntijuutta 

Vuonna 2018 lähdimme Veturointi -toiminnan kanssa pohtimaan sitä, että miten saisimme sosiaalialalle näkyvämmäksi osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden teemoja. Olimme jo pitäneet muutamia työpajoja sosiaalialan opiskelijoille ja oivalsimme, että muutos kohti asiakaslähtöisempää työtä lähtee sosiaalialan opiskelijoista. Ymmärsimme, että kokemusasiantuntijuus ja osallisuus tulisivat sisällyttää opiskelijoiden opetukseen niin kiinteästi, että niistä tulisi vakiintunut osa sosiaalialan opiskelijoiden koulutusta.

Sukupolvenvaihdos tuo uusia tuulia
Vallankumousta ei tehdä vuodessa, mutta pitämämme työpajat ja puheenvuorot vuoden 2019 aikana ovat jo osoittaneet, että sosiaalialalla voidaan jopa puhua jonkinasteisesta sukupolven vaihdoksesta. Kokemusasiantuntijat nähdään työkavereina ja kiinteänä osana sosiaalipalveluita.
Aidot kokemustarinat ovat pysäyttäneet ja jopa liikuttaneet opiskelijoita. Opiskelijat kokevat, että aitojen kokemustarinoiden kautta he ovat lisänneet ymmärrystään ja saaneet tulevalle työlleen uusia näkökulmia. Opiskelijat pitivät tärkeänä sitä, että tulevaisuudessa asiakas ei ole vain työn objekti, vaan aktiivinen subjekti, jonka kanssa työtä tehdään yhdessä. Työpajoissa nousivat esille myös vertaistuen hyödyntäminen sekä asiakkaan tukeminen erilaisissa nivelvaiheissa. 

Tulevaisuudessa
Työpajoja ja puheenvuoroja tullaan jatkamaan ja tavoitteeksi onkin asetettu se, että valtakunnallisella tasolla jokainen sosiaalialan opiskelija pääsisi edes kerran osallistumaan kokemusasiantuntijoiden pitämälle luennolle opintojensa aikana. Tämä vaatii ennen kaikkea oppilaitoksilta ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta nähdä se tietotaito, mikä tulee oppikirjojen ulkopuolelta.
Lopuksi tuntuu helpottavalta todeta, että sosiaalialalla ei ole hätää tulevaisuudessa, mikäli tapaamamme opiskelijat pääsevät hyödyntämään omaa osaamistaan. 

Julia Laine (asiantuntija) Auta Lasta ry

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

YKSINÄISYYS, JONKA KANSSA KAMPPAILEMME LÄHES JOKAINEN

  Yksinäisyys, Jonka kanssa kamppailemme lähes jokainen Monet meistä kamppailevat yksinäisyyden kanssa jossain vaiheessa elämää. Tämänhetkisessä maailmantilanteessa yksinäisyys on korostunut ja tämä on vaikeaa aikaa varmasti meille kaikille. Halusimme Veturointi-toiminnassa tarjota vertaistuellisia etätapaamisia nuorille yksinäisyyden teemoihin liittyen. Korona rajoitusten vaikeimmat hetket   Itselle sekä tapaamilleni nuorille koronatilanne on ollut melko vaikeaa aikaa. Se on rajoittanut elämäämme sekä vaikuttanut henkiseen vointiimme. On hetkiä, jolloin olen ollut loppu henkisesti. Raskainta ovat sellaiset hetket, joita ei pääse viettämään ystävien, sukulaisten ja läheisten kanssa, kuten aiemmin. Arkemme ovat muuttuneet. Emme näe luokkakavereitamme, työt ovat siirtyneet etätöiksi, terapia on siirtynyt osittain videopuheluiksi. Aiemmin meitä voimaannuttaneet hetket ystävien kanssa kahvilassa, leffassa tai vaikkapa salilla toteutuvat yhä harvemmin. Vietämme nykyään suurimman o

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni? Olin 8-vuotias, kun sosiaalityöntekijä teki sen päätöksen. Paperissa luki, että meidän kotimme oli lapselle turvaton kasvuympäristö. Päädyin asumaan lastenkotiin, missä minun ei enää tarvinnut pelätä vanhempieni juomista tai väkivaltaa. Samalla kuitenkin jouduin tuntemaan huolta muista sisaruksistani, jotka jäivät kotiin asumaan vanhempieni kanssa. Mietin, että olinko tehnyt jotain väärin, kun vain minut otettiin pois kotoa. Tuntui ristiriitaiselta ajatella, että miten kotimme olisi vain minulle turvaton kasvuympäristö ja muille sisaruksilleni turvallinen. Olinko se minä, joka teki kodistamme turvattoman ja sai vanhemmat käyttämään päihteitä ja toimimaan väkivaltaisesti meitä lapsia kohtaan? Sosiaalityöntekijä ei perustellut päätöstään jättää loput sisaruksistani kotiin. Sisarukset jäivät myös vaille tietoa siitä, että mihin minut vietiin ja miksi. Veljeni katkaisi välinsä minuun, koska hän koki, että petin

Minä uskoin itseeni

MINÄ USKOIN ITSEENI  Kun lähtee tavoittelemaan unelmaansa, kukaan ei saa lannistaa sinua sanomalla sinusta ei ole siihen. Sellaisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella, jos tuntee itse, että minusta on siihen. Elämän risteyskohdissa kannattaa olla jääräpäisen päättäväinen ja pitää omista unelmista kiinni kynsin ja hampain. On oltava päättäväinen. Minä lähdin tavoittelemaan unelmaani jatko-opinnoista, vaikka tiesin rajoitteeni ja ettei läheiseni ja opettajani tukeneet minua. Tajusin haluavani työskennellä ohjaaja-alalla. Viimeisessä TET-harjoittelussa minulla syttyi lamppu, että haluan opiskella alaa, jossa voin työskennellä ihmisten kanssa ja nimenomaan nuorten parissa.  Selvitin, missä voisin opiskella ohjausalaa ja löysin Lohjalla sijaitsevan opiston. Sinne minä hakisin yhteishaussa! Opisto oli Kanneljärven kansanopisto ja sieltä valmistuisi nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tiesin haluavani pois kotoa, joten Lohjalla sijaitseva opisto olisi siitäkin syystä täydellinen vaih