Kolme tarinaa joulusta
Ikimuistoinen joulu
Paluu joululomalta
kouluun ahdisti, sillä tiesin, että edessä olisi kierros luokassa siitä, mitä
kukin olisi tehnyt jouluna. Mietin aina etukäteen hyvän tarinan, jonka
kertoisin unelmieni joulusta, sillä enhän voisi kertoa luokalleni, että meidän
perheen jouluun kuului äidin sammuminen jo ennen joulurauhan julistusta.
Teini-iässä minut
otettiin huostaan. Ensimmäiset joulut lastenkodissa olivat vaikeita, sillä
kotona koetut joulut nostivat pintaan muistoja ja ahdistuksen tunteita.
Kolmantena vuotena lastenkodissa uskalsin kertoa omaohjaajalleni totuuden
siitä, että todellisuudessa rakastin joulua ja unelmoin tavallisesta
”normaalista” joulusta, josta olin kuullut luokkakavereiltani. Omaohjaajani
hankki pienen joulukuusen, jonka koristelimme yhdessä. Teimme jouluruokaa ja
illalla leivoimme pipareita. Illan kruunasi joulupukin vierailu. Vaikka olin jo
16-vuotias, niin tuntui sanoinkuvaamattoman ihanalta, että lapsuuteni suurin
unelma toteutettiin ja sain nähdä jouluna joulupukin. Muistan tämän joulun aina
ja vietimme vastaavia jouluja omaohjaajani kanssa loput joulut, jotka
lastenkodissa vietin.
Tärkeintä joulun vietossa
ei ole se, että missä sitä vietetään, vaan se, että kuunnellaan sitä, millä
tavalla lapset tai nuoret sitä haluavat viettää. Täydellistä joulua voi viettää
myös lastenkodissa.
Joulunrauhaa
Ahdistun joulusta monella
tapaa vielä nykyäänkin, vaikka olen jo aikuinen. Tunnen yhä velvollisuutta
mennä katsomaan äitiäni jouluisin, vaikka tiedän, että olisin joulun mieluummin
yksin ja rauhassa kaukana Suomesta. Joulut toistavat samaa kaavaa, kuin
lapsena. Äiti juo ja vatvoo asioita menneisyydestä. Lapsena pyrin sulkemaan
ikävät asiat pois mielestäni ja keskittymällä kivoihin asioihin, kuten
lahjoihin, joita äidillä oli tapana ostaa paljon. Todellisuudessa olisin
kuitenkin koska tahansa vaihtanut lahjat rauhalliseen yhdessäoloon.
Asuessani lastenkodissa
vietin monesti joulut lähinnä yksin, sillä muut lapset olivat kotilomilla ja
joulua kanssani vietti se lastenkodin ohjaaja, jolla oli käynyt huono tuuri
työvuoroja jaettaessa. Olisin toivonut, että ohjaaja olisi kysynyt minulta,
että miten haluaisin viettää joulua. Parhaita joulumuistoja ovat mielessäni ne
joulut, kun olen päässyt viettämään joulua kavereideni perheiden luo.
Tärkeintä joulun vietossa
on, että joulun saa viettää niiden ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti
lapselle ja nuorelle ne läheiset ja turvalliset ihmiset. Täydellisen joulun
tekee se, että saa olla rauhassa.
Jouluntaika
Lapsuudessa
joulu oli ainoa pyhä, jota vietimme. Joulun pyhät olivat ainoat päivät, jolloin
koko suuri perheemme vietti aikaa yhdessä. Kukaan ei riidellyt, kukaan ei ollut
poissa. Laitoimme kaiken yhdessä ja kuusikin haettiin jo joulukuun alussa.
Puuhasimme ruokaa ja aattona joulupukki illansuussa tuli tuomaan meille
lahjoja. Joulun pyhien jälkeen arki palautui taas epävakaaseen. Joulunpyhät
ovat olleet ennen sijoitustani tärkeimpiä päiviä vuodesta.
Minut ja
veljeni sijoitettiin teini-iässä. Tilanne kotona oli kärjistynyt siihen
pisteeseen, että kukaan ei oikein halunnut viettää enää yhdessä aikaa.
Jouluntaika, joka oli aiemmin saanut perheemme olemaan riitelemättä oli poissa.
Tärkeintä joulussa lastenkodissa oli kuitenkin turva, jota en ollut kotona enää
pitkään aikaan kokenut. Oli myös ihanaa, että äiti sai yhtenä jouluna tulla
viettämään joulua lastenkotiimme. Vaikka laitos ympäristö oli jäykähkö, niin
loimme sinne joulutunnelman tekemällä hyvää ruokaa ja ennen kaikkea olemalla
rauhassa.
Tärkeintä
joulussa on mielestäni se, että sitä ei tarvitsisi ottaa liian vakavasti.
Täydellisen joulun tekee se, että tekee joulusta juuri itselleen sopivan.
Kommentit
Lähetä kommentti