Mitä minulta jää kokematta, kun en juo? Varmaankin se rentouden tunne, josta usein kuulee. Kun nousuhumala saa aikaan niin hyvän, rennon ja iloisen fiiliksen, että on valmis ihan mihin tahansa ja kaikista ihmisistä tulee hetkessä kavereitasi, tanssilattiankin voi valloittaa ilman häpeän tunnetta tai karaokea laulaa iloisesti nuotin vierestä, eikä kukaan arvostele. Kokematta jää myös vähemmän mukavan laskuhumalan, muistikatkokset ja seuraavan ankean aamun krapulan, kun pää jyskyttää ja yöllä haettu krapulapitsa tuleekin takaisin yhtenä ryöppynä mahahappojen saattelemana. Rehellisesti sanottuna minusta tuntuu, etten menetä oikeasti juuri mitään. Olen absolutisti omasta vapaasta tahdostani ja vakaasta päätöksestäni, jonka tein vihaisena teini-iässä, kun kaikki maailman murheet tuntuivat paljon isommilta mitä ne todellisuudessa olivatkaan. Mutta voin rehellisesti sanoa, olevani ylpeä päätöksestäni, enkä ole katunut sitä. Tunnen olevani vapaa, kun en juo. Ja osaan pitää haus
