Mitä minulta jää kokematta, kun en juo?
Varmaankin se rentouden tunne, josta usein kuulee. Kun nousuhumala saa aikaan niin hyvän, rennon ja iloisen fiiliksen, että on valmis ihan mihin tahansa ja kaikista ihmisistä tulee hetkessä kavereitasi, tanssilattiankin voi valloittaa ilman häpeän tunnetta tai karaokea laulaa iloisesti nuotin vierestä, eikä kukaan arvostele.
Kokematta jää myös vähemmän mukavan laskuhumalan, muistikatkokset ja seuraavan ankean aamun krapulan, kun pää jyskyttää ja yöllä haettu krapulapitsa tuleekin takaisin yhtenä ryöppynä mahahappojen saattelemana.
Rehellisesti sanottuna minusta tuntuu, etten menetä oikeasti juuri mitään.
Olen absolutisti omasta vapaasta tahdostani ja vakaasta päätöksestäni, jonka tein vihaisena teini-iässä, kun kaikki maailman murheet tuntuivat paljon isommilta mitä ne todellisuudessa olivatkaan.
Mutta voin rehellisesti sanoa, olevani ylpeä päätöksestäni, enkä ole katunut sitä. Tunnen olevani vapaa, kun en juo.
Ja osaan pitää hauskaa selvinpäin! Oikeasti olen absolutisti, joka välillä haluaa illan viettoon baarikierrokselle ystävien kanssa.
Kun porukka on tuttu ja turvallinen, eikä juomattomuuteni ole heille ongelma kaikki on hyvin ja meillä kaikilla on oikeasti tosi hauskaa! Eikä kukaan tiedä onko lasissani Colaa vaiko rommicolaa.
Mikä ajoi minut näin radikaaliin päätökseen?
Rehellinen ollakseni, siihen liittyy niin paljon vahvoja ja negatiivisia tunteita. Suurin taisi olla pelko. Nyt vasta aikuisena olen ymmärtänyt, pelon olevan hallitsevin tunne päätökseni takana. Ei viha, ei katkeruus, vaan syvälle iskostunut pelko. Jos minustakin tulee alkoholisti.
Tiedän kyllä, ettei yhden lasillisen maistaminen tee heti alkoholistia. Alkoholismiin ajaudutaan ja siihen liittyy paljon muitakin ongelmia. Ei saunaoluen juominen kerran viikossa tee ihmisestä alkoholistia.
Olen nähnyt alkoholin/alkoholismin voiman ja se voima on ollut todella uskomaton…
Alkoholismi tuhoaa niin paljon ja jopa viattomien ihmisten elämät ovat vaarassa, sen sairauden kanssa. Alkoholismi on kamala, raskas ja pelottava sairaus. Se on sairaus, joka myös aiheuttaa paljon vihaa ja katkeruutta. Sen olen itse huomannut.
Onneksi kaikista sairauksista, niistä kamalimmistakin voi toipua ja parantua. Se vaatii todella paljon sisua, tukea, ymmärrystä ja kovaa tahtotilaa itseltä.
Olen vapaa absolutistina.
Mitä hyvää absolutismi on tuonut elämääni?
En ole koskaan pysähtynytkään miettimään tätä kysymystä, vaikka olenkin jo vuosia sitten päättänyt olevani absolutisti, vaikken ole koskaan päätöstäni pyörtänyt, en ole miettinyt mitä hyvää tämä on tuonut elämääni.
Nyt oli hyvä hetki pysähtyä miettimään sitä ja etsiä vastaus sisältäni, joka on:
Aitous. Absolutismi on tuonut elämääni aitouden ja varmuuden siitä, että riitän ihmisille omana itsenäni, että selviän uusien ihmisten kohtaamisesta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta ilman rohkaisuryyppyä, ilman humalan tuomaa vapautuneisuuden tunnetta ja rentoutta, jotka poistavat kontrollin ja tietynlaisen itsekurin.
Elämän kiemuroista, niin iloista kuin suruista oikeasti selviää selvinpäin, ilman rohkaisuryyppyä, ilman lohdutusryyppyä, ilman kännisekoiluja. Juhlamaljan voi kohottaa alkoholittomalla tai pommacilla ja elämä oikeasti hymyilee.
Olen absolutistina aito, oma itseni ja ylpeä päätöksestäni!
- Aito absolutisti
Kommentit
Lähetä kommentti