Siirry pääsisältöön

Läheisteni ajatuksia sijaishuollon juhlapäivästä

                                 

Läheisteni ajatuksia sijaishuollon juhlapäivästä


Tänä vuonna 19.2.2021 juhlitaan toisen kerran Suomessa sijaishuollon juhlapäivää.

                                               
Juhlapäivä on hyvin merkityksellinen ja arvokas juhla. Minusta on todella hienoa, kun Suomessakin juhlitaan sijaishuoltoa. Ihanaa, kun sijaishuolto on saanut oman juhlapäivänsä.

Esitin läheisilleni kolme kysymystä juhlaan liittyen:

  1. Mitä ajatuksia sijaishuollolle tarkoitettu juhla herättää?
  2. Mitä sijaishuolto on teille merkinnyt/merkitsee?
  3. Mitä siitä on oppinut?

Näiden kysymysten äärelle on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan, mitä sijaishuolto on. Onko se sijaisperheessä kasvamista, sijaisvanhemmuutta, lastenkodin ohjaajana toimimista, asumista lastenkodissa tai arvokkaan kokemuksen ja tietämyksen jakamista kokemusasiantuntijana nuorelta nuorelle?

Minkälaisia vastauksia sain kysymyksiini?

”Sijaishuollossa tarjotaan koti sellaiselle, joka sitä tarvitsee. Sijaishuoltaja tekee upeaa työtä, sillä hän ei vain kasvata lasta, vaan tarjoutuu kasvattamaan. Sijaislapsia saatetaan kiusata, siksi on hyvä, että heitä nostetaan jalustalle tämän Care Dayn toimesta.”

”Hienoa, kun juhla on kehitetty. Hyvä, että puhutaan ja kerrotaan aiheesta enemmän. Esim. mitä on sijaishuolto, mitä sosiaalityöntekijät tekevät työkseen, millaista on asua sijaisperheessä tai työskennellä lastenkodissa.”

”Jälkihuollon työntekijät ovat hyviä tyyppejä.”

”Sijaisvanhemmat tekevät korvaamatonta työtä. Sijaisperhe on antanut toisen mahdollisuuden elämälle.”

”Perhehoitotyötä tehty 38 vuotta ja jatkuu edelleen. Siitä on muodostunut meille elämäntapa, joka on antanut meille monenmoisia kokemuksia laidasta laitaan. Opettanut meitä kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja hyväksymään erilaisia kohtaloita.”

Vastaukset kolmeen kysymykseeni antoivat samassa perheessä kasvaneet siskot ja arvokasta perhehoitotyötä tekevät vanhempani.


Hyvää Sijaishuollon juhlapäivää kaikille!

 

-Onnellinen sijaislapsi


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

YKSINÄISYYS, JONKA KANSSA KAMPPAILEMME LÄHES JOKAINEN

  Yksinäisyys, Jonka kanssa kamppailemme lähes jokainen Monet meistä kamppailevat yksinäisyyden kanssa jossain vaiheessa elämää. Tämänhetkisessä maailmantilanteessa yksinäisyys on korostunut ja tämä on vaikeaa aikaa varmasti meille kaikille. Halusimme Veturointi-toiminnassa tarjota vertaistuellisia etätapaamisia nuorille yksinäisyyden teemoihin liittyen. Korona rajoitusten vaikeimmat hetket   Itselle sekä tapaamilleni nuorille koronatilanne on ollut melko vaikeaa aikaa. Se on rajoittanut elämäämme sekä vaikuttanut henkiseen vointiimme. On hetkiä, jolloin olen ollut loppu henkisesti. Raskainta ovat sellaiset hetket, joita ei pääse viettämään ystävien, sukulaisten ja läheisten kanssa, kuten aiemmin. Arkemme ovat muuttuneet. Emme näe luokkakavereitamme, työt ovat siirtyneet etätöiksi, terapia on siirtynyt osittain videopuheluiksi. Aiemmin meitä voimaannuttaneet hetket ystävien kanssa kahvilassa, leffassa tai vaikkapa salilla toteutuvat yhä harvemmin. Vietämme nykyään suurimman o

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni? Olin 8-vuotias, kun sosiaalityöntekijä teki sen päätöksen. Paperissa luki, että meidän kotimme oli lapselle turvaton kasvuympäristö. Päädyin asumaan lastenkotiin, missä minun ei enää tarvinnut pelätä vanhempieni juomista tai väkivaltaa. Samalla kuitenkin jouduin tuntemaan huolta muista sisaruksistani, jotka jäivät kotiin asumaan vanhempieni kanssa. Mietin, että olinko tehnyt jotain väärin, kun vain minut otettiin pois kotoa. Tuntui ristiriitaiselta ajatella, että miten kotimme olisi vain minulle turvaton kasvuympäristö ja muille sisaruksilleni turvallinen. Olinko se minä, joka teki kodistamme turvattoman ja sai vanhemmat käyttämään päihteitä ja toimimaan väkivaltaisesti meitä lapsia kohtaan? Sosiaalityöntekijä ei perustellut päätöstään jättää loput sisaruksistani kotiin. Sisarukset jäivät myös vaille tietoa siitä, että mihin minut vietiin ja miksi. Veljeni katkaisi välinsä minuun, koska hän koki, että petin

Minä uskoin itseeni

MINÄ USKOIN ITSEENI  Kun lähtee tavoittelemaan unelmaansa, kukaan ei saa lannistaa sinua sanomalla sinusta ei ole siihen. Sellaisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella, jos tuntee itse, että minusta on siihen. Elämän risteyskohdissa kannattaa olla jääräpäisen päättäväinen ja pitää omista unelmista kiinni kynsin ja hampain. On oltava päättäväinen. Minä lähdin tavoittelemaan unelmaani jatko-opinnoista, vaikka tiesin rajoitteeni ja ettei läheiseni ja opettajani tukeneet minua. Tajusin haluavani työskennellä ohjaaja-alalla. Viimeisessä TET-harjoittelussa minulla syttyi lamppu, että haluan opiskella alaa, jossa voin työskennellä ihmisten kanssa ja nimenomaan nuorten parissa.  Selvitin, missä voisin opiskella ohjausalaa ja löysin Lohjalla sijaitsevan opiston. Sinne minä hakisin yhteishaussa! Opisto oli Kanneljärven kansanopisto ja sieltä valmistuisi nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tiesin haluavani pois kotoa, joten Lohjalla sijaitseva opisto olisi siitäkin syystä täydellinen vaih