Siirry pääsisältöön

Lastensuojelun kokemusasiantuntijana toimiminen

Maanantaina 17.5.2021 julkaistiin lastensuojelun kokemusasiantuntijuuden eettiset ohjeet, joita on  ollut mukana tekemässä iso joukko lastensuojelun ja osallisuuden ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita.

On hyvä pohtia mitä pitää ottaa huomioon, jotta kokemusasiantuntija pääsee jakamaan omaa asiantuntijuuttaan ja kokemustaan turvallisesti.  

Alla olevassa blogitekstissä Veturimme pohtii matkaaansa kokemusasinatuntijana. 

 

 

Kokemusasiantuntijana toimiminen Veturointi-toiminnassa

Kokemusasiantuntijana toimiminen on antoisaa ja monipuolista. Olen työni kautta päässyt hyödyntämään omaa lastensuojelutaustaani, johon liittyy ylä- ja alamäkiä. Nuoruudesta mieleeni on jäänyt perhekoti äidin lausahdus: ”Tuut myöhemmin kiittämään, kun oot ollut huostaanotettuna.” Nuorempana tämä tuntui epäuskottavalta ja utopistiselta ainakin siinä tilanteessa. Myönnän, että perhekoti äiti oli oikeassa, että tulen olemaan kiitollinen. Nykyään ajattelen, että Veturointi-toiminnan ansiosta voin olla kiitollinen, koska voin hyödyntää omakohtaista kokemusta liittyen lastensuojeluun ja hyväksymään sen ilman häpeän tuntemusta, katkeroitumista tai kenenkään syyttelyä. Kaikella on siis jokin tarkoitus, johon minulla on vahva usko.

Omien kokemuksieni kautta pystyn samaistumaan nuoren tuntemuksiin helpommin. Tämä helpottaa nuoreen tutustumista ja juttelun aloittamista, koska löytyy saman tien yhdistävä tekijä, josta voi yhdessä jutella ja keskustella. Erilaisten ammattilaisten tarjoamien ja oman toiminnan koulutusten, työpajojen, valmennusten sekä foorumeiden kautta, joihin työni puolesta olen päässyt osallistumaan niin, olen saanut lisäosaamista nuorten kohtaamiseen ja tukemiseen sekä asioiden syvällisempään ymmärtämiseen. Olen työni kautta päässyt syventämään omaa osaamista ja kehittämään itseäni ammatillisesti. Olen erittäin kiitollinen, kun olen ammattilaisten, esimiesten ja muiden työkavereiden ansiosta saanut itselleni paremmat valmiudet ja eväät tehdä ihmisläheistä työtä, joka on minulle todella merkityksellistä. Lisäksi lämminhenkisen työyhteisön avulla olen saanut lisää myönteistä ajattelu tapaa ja suhtautumista asioihin ja itseeni. Tunnistan omia vahvuuksiani ja voimavarojani, johon on edesauttanut kannustava ja myönteinen palautteen saaminen sekä työilmapiiri.

Olen päässyt vuosi vuodelta yhä isommissa määrin auttamaan ja tukemaan nuoria etenkin lastensuojelun piirissä olevia. Työ vuosien varrella olen myös huomannut oman kasvun ja kehityksen, mikä on näkynyt myös positiivisena asiana työmäärän ja vastuun lisääntymisenä. Olen saanut kasvaa ja kehittyä omassa tahdissa sekä tullut kuulluksi juuri sellaisena kuin olen. Veturointi-toiminnan alkutaipaleella sanoin: ”Kaikki mitä sanon, on oikein tässä työssä”. Myöhemmin osaan yhdistää sen omalla kohdallani nuoren aitoon kohtaamiseen ja vahvistavaan huomaamiseen, jossa mielipiteelläni on merkitystä. Olen tullut nähdyksi ja kuulluksi ilman kyseenalaistamista ja syyttelyä.

Olen päässyt jakamaan omia niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia lastensuojelusta. Positiivisten kokemuksien jakaminen on tärkeää, että huomataan lastensuojelun onnistumisia ja toimivia tapoja toimia. Olen ollut huostaanotettuna nuoruudessani eri lastenkodeissa ja perhekodissa. Koin saavani erityisen paljon tukea ja apua jälkihuollosta sijaishuollon jälkeen. Ikäviä kokemuksia voi vastavuoroisesti hyödyntää lastensuojelun kehittämistyössä. Kokemusasiantuntijuuden ansiosta voin tänä päivänä puhua avoimesti omista kokemuksistani liittyen lastensuojeluun.

Vertaistuen voima on uskomaton, jota olen saanut eri järjestöistä ja muilta auttavilta tahoilta etenkin Veturointi-toiminnasta vuosien varrella. Työn kautta olen tavannut ihania ihmisiä, saanut mielekästä tekemistä itselleni ja saanut onnistumisen kokemuksia. Mikä tärkeintä tiedän, että minusta välitetään aidosti. Toimintamme on auttanut minua selviytymään ja jatkamaan elämää menneisyyden haasteista huolimatta. Voin olla esimerkkinä nuorille, jotka ovat kokeneet elämässä rankkojakin juttuja ja auttaa selviytymään niistä. Koen, että oma lasinen nuoruus on vain vahvuus nykyisessä työssäni.

Loppuun vielä linkki meidän nettisivuillemme, josta saa halutessaan lisää tietoa toiminnastamme: http://www.veturointi.fi/

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

YKSINÄISYYS, JONKA KANSSA KAMPPAILEMME LÄHES JOKAINEN

  Yksinäisyys, Jonka kanssa kamppailemme lähes jokainen Monet meistä kamppailevat yksinäisyyden kanssa jossain vaiheessa elämää. Tämänhetkisessä maailmantilanteessa yksinäisyys on korostunut ja tämä on vaikeaa aikaa varmasti meille kaikille. Halusimme Veturointi-toiminnassa tarjota vertaistuellisia etätapaamisia nuorille yksinäisyyden teemoihin liittyen. Korona rajoitusten vaikeimmat hetket   Itselle sekä tapaamilleni nuorille koronatilanne on ollut melko vaikeaa aikaa. Se on rajoittanut elämäämme sekä vaikuttanut henkiseen vointiimme. On hetkiä, jolloin olen ollut loppu henkisesti. Raskainta ovat sellaiset hetket, joita ei pääse viettämään ystävien, sukulaisten ja läheisten kanssa, kuten aiemmin. Arkemme ovat muuttuneet. Emme näe luokkakavereitamme, työt ovat siirtyneet etätöiksi, terapia on siirtynyt osittain videopuheluiksi. Aiemmin meitä voimaannuttaneet hetket ystävien kanssa kahvilassa, leffassa tai vaikkapa salilla toteutuvat yhä harvemmin. Vietämme nykyään suurimman o

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni? Olin 8-vuotias, kun sosiaalityöntekijä teki sen päätöksen. Paperissa luki, että meidän kotimme oli lapselle turvaton kasvuympäristö. Päädyin asumaan lastenkotiin, missä minun ei enää tarvinnut pelätä vanhempieni juomista tai väkivaltaa. Samalla kuitenkin jouduin tuntemaan huolta muista sisaruksistani, jotka jäivät kotiin asumaan vanhempieni kanssa. Mietin, että olinko tehnyt jotain väärin, kun vain minut otettiin pois kotoa. Tuntui ristiriitaiselta ajatella, että miten kotimme olisi vain minulle turvaton kasvuympäristö ja muille sisaruksilleni turvallinen. Olinko se minä, joka teki kodistamme turvattoman ja sai vanhemmat käyttämään päihteitä ja toimimaan väkivaltaisesti meitä lapsia kohtaan? Sosiaalityöntekijä ei perustellut päätöstään jättää loput sisaruksistani kotiin. Sisarukset jäivät myös vaille tietoa siitä, että mihin minut vietiin ja miksi. Veljeni katkaisi välinsä minuun, koska hän koki, että petin

Minä uskoin itseeni

MINÄ USKOIN ITSEENI  Kun lähtee tavoittelemaan unelmaansa, kukaan ei saa lannistaa sinua sanomalla sinusta ei ole siihen. Sellaisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella, jos tuntee itse, että minusta on siihen. Elämän risteyskohdissa kannattaa olla jääräpäisen päättäväinen ja pitää omista unelmista kiinni kynsin ja hampain. On oltava päättäväinen. Minä lähdin tavoittelemaan unelmaani jatko-opinnoista, vaikka tiesin rajoitteeni ja ettei läheiseni ja opettajani tukeneet minua. Tajusin haluavani työskennellä ohjaaja-alalla. Viimeisessä TET-harjoittelussa minulla syttyi lamppu, että haluan opiskella alaa, jossa voin työskennellä ihmisten kanssa ja nimenomaan nuorten parissa.  Selvitin, missä voisin opiskella ohjausalaa ja löysin Lohjalla sijaitsevan opiston. Sinne minä hakisin yhteishaussa! Opisto oli Kanneljärven kansanopisto ja sieltä valmistuisi nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tiesin haluavani pois kotoa, joten Lohjalla sijaitseva opisto olisi siitäkin syystä täydellinen vaih