Siirry pääsisältöön

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?


Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?


Olin 8-vuotias, kun sosiaalityöntekijä teki sen päätöksen. Paperissa luki, että meidän kotimme oli lapselle turvaton kasvuympäristö. Päädyin asumaan lastenkotiin, missä minun ei enää tarvinnut pelätä vanhempieni juomista tai väkivaltaa. Samalla kuitenkin jouduin tuntemaan huolta muista sisaruksistani, jotka jäivät kotiin asumaan vanhempieni kanssa. Mietin, että olinko tehnyt jotain väärin, kun vain minut otettiin pois kotoa.

Tuntui ristiriitaiselta ajatella, että miten kotimme olisi vain minulle turvaton kasvuympäristö ja muille sisaruksilleni turvallinen. Olinko se minä, joka teki kodistamme turvattoman ja sai vanhemmat käyttämään päihteitä ja toimimaan väkivaltaisesti meitä lapsia kohtaan? Sosiaalityöntekijä ei perustellut päätöstään jättää loput sisaruksistani kotiin. Sisarukset jäivät myös vaille tietoa siitä, että mihin minut vietiin ja miksi. Veljeni katkaisi välinsä minuun, koska hän koki, että petin perheemme kertomalla sosiaalitoimelle vanhempieni tekemisistä. Seuraavan kerran näin veljeäni 15 vuotta myöhemmin.

Lapsuus päättyi, mutta haavat jäivät
Vielä tänä päivänäkin näen kotona kasvaneista sisaruksistani ne haavat, joita päihteiden ja väkivallan sävyttämä lapsuus heihin jätti. Joinain päivinä tunnen syyllisyyttä siitä, että sosiaalityöntekijä päätyi sijoittamaan vain minut. Lastenkodissa opin käsittelemään tunteitani ja puhumaan asioistani. Sisarukseni eivät vielä tänä päivänäkään pysty puhumaan lapsuuden tapahtumista. Nään heistä, että heillä olisi tarve puhua, mutta heillä ei yksinkertaisesti ole välineitä käsitellä lapsuuteen liittyviä tuntojaan.

Mitä toivon
Toivon, että lastensuojelussa otettaisiin paremmin huomioon koko perhe, eikä vain yksittäistä perheenjäsentä, joka oireilee. Olisi tärkeää selvittää oireilun takana olevat syyt, jotta voitaisiin auttaa koko perhettä. Sijoitukseen päädyttäessä tulisi huomioida myös muut sisarukset ja heidän turvallinen kasvuympäristönsä. Tilanteen salliessa myös sijoituksen aikana tulisi tukea vanhempien vanhemmuutta ja kannustaa lapsia tapaamaan vanhempiaan. Perheen jälleenyhdistämistyö on erityisen tärkeää toimintaa, sillä sijoitus järkyttää koko perhedynamiikkaa. 

Joten arvoisa sosiaalityöntekijä autathan koko perhettä, etkä vain yhtä sen jäsentä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehjä, ehkä epävarma, muttei koskaan enää rikkinäinen

Seitsemän Veturia – seitsemän erilaista tarinaa