Siirry pääsisältöön

Minä uskoin itseeni


MINÄ USKOIN ITSEENI 

Kun lähtee tavoittelemaan unelmaansa, kukaan ei saa lannistaa sinua sanomalla sinusta ei ole siihen. Sellaisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella, jos tuntee itse, että minusta on siihen.
Elämän risteyskohdissa kannattaa olla jääräpäisen päättäväinen ja pitää omista unelmista kiinni kynsin ja hampain. On oltava päättäväinen. Minä lähdin tavoittelemaan unelmaani jatko-opinnoista, vaikka tiesin rajoitteeni ja ettei läheiseni ja opettajani tukeneet minua.

Tajusin haluavani työskennellä ohjaaja-alalla. Viimeisessä TET-harjoittelussa minulla syttyi lamppu, että haluan opiskella alaa, jossa voin työskennellä ihmisten kanssa ja nimenomaan nuorten parissa. 

Selvitin, missä voisin opiskella ohjausalaa ja löysin Lohjalla sijaitsevan opiston. Sinne minä hakisin yhteishaussa! Opisto oli Kanneljärven kansanopisto ja sieltä valmistuisi nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tiesin haluavani pois kotoa, joten Lohjalla sijaitseva opisto olisi siitäkin syystä täydellinen vaihtoehto. Sitten minun piti saada muut vakuuttuneeksi siitä, että minusta olisi lunastamaan unelmani. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty.

Kun kukaan ei uskonut minuun

Olin lopulta yksin ison unelmani kanssa, eikä kykyihini uskottu. Uskonpuutteen syynä oli matemaattiset oppimisvaikeudet ja tosiasia, että olin koko kouluajan opiskellut pienryhmässä.
Tiesin, että matemaattiset kykyni olivat heikot, mutta en minä matemaatikoksi haaveillutkaan. Monet opettajat sanoivat, ettei minun kannattanut haaveilla nuoriso-ohjaajan alasta. Juttelin paljon haaveestani opinto-ohjaajani kanssa. Hän oli ainoa, joka kannusti minua, joka uskoi minuun ja kykyihini. Olimme yhtä mieltä siinä, että nuoriso-ohjaaja ei tarvinnut alallaan monimutkaista matematiikkaa.

Mahdottomasta tuli totta

Laadimme yhdessä sotasuunnitelman. Hänen ansiostaan, pääsin Lohjalle yhdeksi päiväksi koulukokeiluun ja hyvin mennyt koulukokeilu varmisti minulle yhä vahvemmin sen, että halusin pääsykokeisiin ja opiskelemaan Kanneljärven kansanopistoon.

Pääsykokeet kestivät monta tuntia ja sinä päivänä annoin itsestäni ihan kaiken, mitä vain unelmia tavoitteleva ihminen sellaisessa näytönpaikassa voi antaa.  Ja niin kova työ, sinnikkyys ja haaveilu palkittiin. Kesällä sain tiedon, että minut on valittu opiskelemaan Lohjalle Kanneljärven opistolle. Minä pääsin opiskelemaan nuoriso – ja vapaa-ajanohjaajaksi. Minä tein sen! Minulla oli haave, unelma ja päämäärä. Minulle sanottiin, että se olisi mahdotonta. En kuunnellut, vaan tavoittelin päättäväisesti mahdotonta ja niin mahdottomasta tuli mahdollista. Itkin ilonkyyneleitä.
Opiskeluaika Lohjalla, oli elämäni hienointa aikaa. Minusta tuli nuoriso-ohjaaja. Minä tein sen! Isosta haaveesta tuli totta.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni? Olin 8-vuotias, kun sosiaalityöntekijä teki sen päätöksen. Paperissa luki, että meidän kotimme oli lapselle turvaton kasvuympäristö. Päädyin asumaan lastenkotiin, missä minun ei enää tarvinnut pelätä vanhempieni juomista tai väkivaltaa. Samalla kuitenkin jouduin tuntemaan huolta muista sisaruksistani, jotka jäivät kotiin asumaan vanhempieni kanssa. Mietin, että olinko tehnyt jotain väärin, kun vain minut otettiin pois kotoa. Tuntui ristiriitaiselta ajatella, että miten kotimme olisi vain minulle turvaton kasvuympäristö ja muille sisaruksilleni turvallinen. Olinko se minä, joka teki kodistamme turvattoman ja sai vanhemmat käyttämään päihteitä ja toimimaan väkivaltaisesti meitä lapsia kohtaan? Sosiaalityöntekijä ei perustellut päätöstään jättää loput sisaruksistani kotiin. Sisarukset jäivät myös vaille tietoa siitä, että mihin minut vietiin ja miksi. Veljeni katkaisi välinsä minuun, koska hän koki, että petin

Palava halu auttaa nuoria sai Vikin lähtemään mukaan Veturointi-toimintaan (Teksti Hanna Oikarinen)

Viki on yksi Turun seudun uusista Vetureista. Hän on ollut mukana jo hankkeen kehittämistoiminnassa tuomassa omia ideoitaan ja asiantuntijuuttaan esiin. Hän on osallistunut mm. hankkeen ohjausryhmään sekä puheenvuoroihin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä opiskelijoille.   Kysyin Vikiltä, mikä hänet sai lähtemään mukaan toimintaan, johon hän kuvaili hänellä olevan palava halu auttaa nuoria ja toimia heille esimerkkinä. Hankkeessa hän tulee olemaan esimerkkinä myös omatessaan samankaltaisia kokemuksia nuorten kanssa. Hänestä on tärkeää myös olla esimerkkinä nuorille, oli heidän lähtökohtansa mitkä tahansa. Viki pohti, että moni on ehkä ihmetellyt, että miksi hän lähti toimintaan mukaan vasta nyt eikä jo esimerkiksi 18-vuotiaana. Hän kertoi, että vuodet ovat antaneet lisäarvoa sille, että näkee asiat ja omat kokemukset eri tavalla. Viki sanoikin olevansa nyt valmis auttamaan. Veturoinnin pariin Vikin tuli lähdettyä vanhan ohjaajansa innostamana. Hän kertoi, että o