Siirry pääsisältöön

YKSINÄISYYS, JONKA KANSSA KAMPPAILEMME LÄHES JOKAINEN

 

Yksinäisyys, Jonka kanssa kamppailemme lähes jokainen

Monet meistä kamppailevat yksinäisyyden kanssa jossain vaiheessa elämää. Tämänhetkisessä maailmantilanteessa yksinäisyys on korostunut ja tämä on vaikeaa aikaa varmasti meille kaikille. Halusimme Veturointi-toiminnassa tarjota vertaistuellisia etätapaamisia nuorille yksinäisyyden teemoihin liittyen.

Korona rajoitusten vaikeimmat hetket 

Itselle sekä tapaamilleni nuorille koronatilanne on ollut melko vaikeaa aikaa. Se on rajoittanut elämäämme sekä vaikuttanut henkiseen vointiimme. On hetkiä, jolloin olen ollut loppu henkisesti. Raskainta ovat sellaiset hetket, joita ei pääse viettämään ystävien, sukulaisten ja läheisten kanssa, kuten aiemmin.

Arkemme ovat muuttuneet. Emme näe luokkakavereitamme, työt ovat siirtyneet etätöiksi, terapia on siirtynyt osittain videopuheluiksi. Aiemmin meitä voimaannuttaneet hetket ystävien kanssa kahvilassa, leffassa tai vaikkapa salilla toteutuvat yhä harvemmin. Vietämme nykyään suurimman osan ajastamme yksin. Yksin oleminen on ollut minulle lähes aina vaikeaa, mutta olen nyt oppinut myös nauttimaan siitä. Rauha, hiljaisuus, oma aika ja tutkimusmatka itseen on mahdollistunut.

 Poikkeusajan elämää

Olin itse nuorena sijoitettuna lastenkodissa ja voin vain kuvitella, kuinka tämänhetkisessä tilanteessa siellä oleminen on voinut olla raskasta.  En usko, että kaikki elämässäni olleet tärkeät asiat olisi ollut mahdollista toteuttaa korona-aikana.

Olemme keskustelleet nuorten kanssa tilanteesta ja niissä on noussut esille elämän isoja muutoksia. Ystävien tapaamiset eivät ole mahdollistuneet, tukiopetukset ja erityistuen tarpeiden huomioiminen koulussa on jäänyt vähälle, on noussut pelko tippua pois koulusta ja valmistumiset ovat viivästyneet. Lastenkodeista ei ole päässyt vierailuille läheisten luokse, eikä ole aina voinut nähdä kavereita. Vierailukiellot ovat saattaneet tuottaa jopa ristiriitoja lähisukulaisten välille ja nuori on kokenut häntä syyllistettävän tilanteesta.

Nuoret eivät ole nähneet tukihenkilöitään ja työntekijöitään riittävästi ja kasvokkain. He ovat jääneet yksin ajatustensa kanssa. Rahat on olleet tiukalla, kun ei ole saanut opiskelupaikan jokapäiväistä ateriaa. Myös maksuvaikeudet ovat huomattavasti lisääntyneet. Kesän ja syksyn aikana nuoret kokivat elämän hymyilevän, kun sai nähdä ystäviä, liikkua vapaammin ulkona, näki taas itselle tärkeitä ihmisiä ja työntekijöitä sekä sai nauttia normaalia elämää. Näitä asioita alkoi arvostamaan enemmän.

Selviämme tästä yhdessä

Yritän hellittää ahdistustani menemällä metsään kävelylle, kokkaamalla, leipomalla tai vaikkapa katselemalla elokuvia. Olen aloittanut lähiaikoina sarjojen katsomisen. Niiden katsomiseen on reilusti aikaa nyt. Yritän nauttia pienistä asioista enemmän.

Olen alkanut pyöräilemään sään mukaan. Olen pyöräillyt pidempiäkin matkoja ja ottanut eväitä mukaan. Ystäviini ja läheisiini olen ollut yhteyksissä, aina kun siltä tuntuu, eri sovellusten avulla. Olen viettänyt aikaa Nuorten Turvasatama Discord-kanavalla. Siellä nuoret saavat olla oma itsensä, hengailla ja osallistua erilaisiin tapahtumiin sekä jutella vaikka lastensuojelusta, lukea satuja, rentoutua harjoitusten avulla tai pelata kymppitonnia. Hassuttelemme yhdessä näytön takana. 😊

Suosittelen juttelemaan omista fiiliksistä jonkun läheisen kanssa. Kun itseä alkaa ahdistamaan, on puhelimen päässä joku kehen ottaa yhteyttä. Toisen kanssaan jutteleminen helpottaa minua huomattavasti eikä tarvitse olla yksin pahan olon ja ajatusten kanssa.

Etsimme yhdessä muita keinoja ehkäistä yksinäisyyttä ja keksimme mieltä piristäviä asioita toisessa Veturointi-toiminnan foorumissamme keväällä 2021. Pysy kuulolla nuori! Yksin kotona 5-foorumi odottaa sinua. Kiitos foorumin mahdollistamisesta #turkutekeehyvää

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni? Olin 8-vuotias, kun sosiaalityöntekijä teki sen päätöksen. Paperissa luki, että meidän kotimme oli lapselle turvaton kasvuympäristö. Päädyin asumaan lastenkotiin, missä minun ei enää tarvinnut pelätä vanhempieni juomista tai väkivaltaa. Samalla kuitenkin jouduin tuntemaan huolta muista sisaruksistani, jotka jäivät kotiin asumaan vanhempieni kanssa. Mietin, että olinko tehnyt jotain väärin, kun vain minut otettiin pois kotoa. Tuntui ristiriitaiselta ajatella, että miten kotimme olisi vain minulle turvaton kasvuympäristö ja muille sisaruksilleni turvallinen. Olinko se minä, joka teki kodistamme turvattoman ja sai vanhemmat käyttämään päihteitä ja toimimaan väkivaltaisesti meitä lapsia kohtaan? Sosiaalityöntekijä ei perustellut päätöstään jättää loput sisaruksistani kotiin. Sisarukset jäivät myös vaille tietoa siitä, että mihin minut vietiin ja miksi. Veljeni katkaisi välinsä minuun, koska hän koki, että petin

Palava halu auttaa nuoria sai Vikin lähtemään mukaan Veturointi-toimintaan (Teksti Hanna Oikarinen)

Viki on yksi Turun seudun uusista Vetureista. Hän on ollut mukana jo hankkeen kehittämistoiminnassa tuomassa omia ideoitaan ja asiantuntijuuttaan esiin. Hän on osallistunut mm. hankkeen ohjausryhmään sekä puheenvuoroihin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä opiskelijoille.   Kysyin Vikiltä, mikä hänet sai lähtemään mukaan toimintaan, johon hän kuvaili hänellä olevan palava halu auttaa nuoria ja toimia heille esimerkkinä. Hankkeessa hän tulee olemaan esimerkkinä myös omatessaan samankaltaisia kokemuksia nuorten kanssa. Hänestä on tärkeää myös olla esimerkkinä nuorille, oli heidän lähtökohtansa mitkä tahansa. Viki pohti, että moni on ehkä ihmetellyt, että miksi hän lähti toimintaan mukaan vasta nyt eikä jo esimerkiksi 18-vuotiaana. Hän kertoi, että vuodet ovat antaneet lisäarvoa sille, että näkee asiat ja omat kokemukset eri tavalla. Viki sanoikin olevansa nyt valmis auttamaan. Veturoinnin pariin Vikin tuli lähdettyä vanhan ohjaajansa innostamana. Hän kertoi, että o

Minä uskoin itseeni

MINÄ USKOIN ITSEENI  Kun lähtee tavoittelemaan unelmaansa, kukaan ei saa lannistaa sinua sanomalla sinusta ei ole siihen. Sellaisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella, jos tuntee itse, että minusta on siihen. Elämän risteyskohdissa kannattaa olla jääräpäisen päättäväinen ja pitää omista unelmista kiinni kynsin ja hampain. On oltava päättäväinen. Minä lähdin tavoittelemaan unelmaani jatko-opinnoista, vaikka tiesin rajoitteeni ja ettei läheiseni ja opettajani tukeneet minua. Tajusin haluavani työskennellä ohjaaja-alalla. Viimeisessä TET-harjoittelussa minulla syttyi lamppu, että haluan opiskella alaa, jossa voin työskennellä ihmisten kanssa ja nimenomaan nuorten parissa.  Selvitin, missä voisin opiskella ohjausalaa ja löysin Lohjalla sijaitsevan opiston. Sinne minä hakisin yhteishaussa! Opisto oli Kanneljärven kansanopisto ja sieltä valmistuisi nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tiesin haluavani pois kotoa, joten Lohjalla sijaitseva opisto olisi siitäkin syystä täydellinen vaih