Annin tatuointitarina julkaistiin Pesäpuun Voimatarinat lastensuojelussa -kirjassa, joka julkaistiin alkuvuodesta. Tarina oli myös mukana valtiollisessa anteeksipyyntötilaisuudessa, sen ja muut siellä esitetyt tekstit löydät täältä.
Hän tajusi ettei itse pysty vaikuttamaan elämäänsä vaan
toivoi vain lämpöä läheisyyttä ja päihteetöntä syliä.
Halusi pienenä pois jos vain siivet saisi.
Hän tajusi ettei itse pysty vaikuttamaan elämäänsä vaan
aikuisten sana tässä maailmassa määrää.
Vuodet kuluivat, syksyt vaihtui talveen, talvet kesään.
Vuosien kuluessa alkoi tyttö itse oirehtimaan
kotiolotilannettaan.
Oli pimeä syysilta.
Junanvalot näkyivät parinmetrin päässä.
Meinasi tytön elämä loppua.
Samalla hetkellä kuin joku olisi sanonut
ei ole aika vielä hyvästien.
Aikaa vieri.
Lopulta tyttö tuli näkyväksi ja kuulluksi.
Sai vahvoja aikuisia ympärille.
Tytöllä alkoi siivet vahvistumaan ja
alkoi omaa elämää rakentamaan.
Vahvojen siipieni avulla pystyn lentämään läpi elämän ja
poikani elämää suojelemaan.
Tatuointini muistuttaa minua, läpi elämän, siitä,
Tatuointini muistuttaa minua, läpi elämän, siitä,
miksi olen tänään tässä.Se muistuttaa jokaista ihmistä, joka siipeäni vahvisti niin,
että pystyn turvallisesti lentää läpi elämän.
Kommentit
Lähetä kommentti