Siirry pääsisältöön

Kolme vuotta kokemusasiantuntijana

 

Kolme vuotta kokemusasiantuntijana

Tätä kirjoittaessa mieleni on haikea, sillä tiedän, että tulen päättämään unohtumattoman matkani kokemusasiantuntijana Veturointi-toiminnassa ihan pian. Alun perin lähdin Veturointi-toimintaan ja kokemusasiantuntijana toimimiseen jälkihuollon ohjaajani kannustuksesta. Tuntui hyvältä, kun joku sanoit, että ”sä olisit hyvä siinä”.

Ilman vastoinkäymisiä voitotkaan eivät tunnu miltään

Matkan varrella olen kuullut paljon puhetta siitä, kuinka jokaisella kokemusasiantuntijalla on omat tavoitteensa, kun he ovat lähteneet kokemusasiantuntijaksi. Myös minä pysähdyin kolmen vuoden varrella monesti pohtimaan omia tavoitteitani ja sitä, miksi haluan toimia kokemusasiantuntijana. Omat tavoitteeni ovat muuttuneet ja muovautuneet monet kerrat uudestaan. Alussa halusin tietysti pelastaa koko maailman, mutta nopeasti sain tuntea nahoissani, että lastensuojelussa ei voiteta pikavoittoja. Vaikka välillä kokemusasiantuntijana toimiminen tuntuikin jopa pään hakkaamiselta seinään, minun toimintaani kokemusasiantuntijana ohjasi alusta loppuun vilpitön halu auttaa ja tukea  nuoria, joilla on samanlaista taustaa kuin minulla sekä kehittää lastensuojelua paremmaksi.

Kolmen vuoden aikana olen kokenut paljon hyvää. On ollut upeaa tulla kuulluksi ja kuulla monilta työntekijöiltä, että he ovat saaneet juuri minun ansiostani uutta näkökulmaa työhönsä. On ollut myös palkitsevaa toimia nuorten tukena ja kuulla heiltä, kuinka minusta on tullut heille tärkeä. Mielestäni on tärkeää nostaa esille myös epäkohtia, jotta kokemusasiantuntijana toimimisesta ei välity liian yksipuolista kuvaa. Hyvien kokemusten rinnalle mahtuu myös kokemusteni vähättelyä, epäasiatonta nimittelyä ja muuta huonoa käytöstä, jota olen joutunut kuulemaan kokemusasiantuntijana toimiessani. Tällainen käytös on onneksi marginaalissa hyvien kokemusten rinnalla, mutta huonot kokemukset ovat näyttäneet sen, että lastensuojelussa on vielä paljon tehtävää. Toivonkin, että tulevaisuudessa lastensuojelussa kuullaan yhä enemmän kokemusasiantuntijoita ja heidän ääntään ja että tämä muistettaisiin tehdä ennen kaikkea eettisesti kestävällä tavalla.

Mitä minulle jäi käteen

Yksi tärkeimmistä asioista kokemusasiantuntijana toimimisessa on ollut tavata vertaisia, muita lastensuojelutaustan omaavia nuoria ja nuoria aikuisia. Itselle lastensuojelutausta on tuntunut nuoruudessa todella raskaalta ristiltä ja monesti olen kokenut olevani erilainen tai jotenkin muuten huonompi kuin muut nuoret. Tämä on johtunut pitkälti siitä, että ennen Veturointi-toimintaa en ole tuntenut ketään, jolla olisi myös lastensuojelutaustaa. On ollut tärkeää tavata vertaisia ja jakaa heidän kanssaan kokemuksia ja huomata, että en olekaan yksin ajatusteni tai taustani kanssa.

Kokemusasiantuntijana olen myös päässyt tekemään monia sellaisia asioita, joita en vielä muutama vuosi sitten olisi uskonut pääseväni tekemään. Olen myös tehnyt monia sellaisia asioita, joihin en koskaan ajatellut pystyväni. Yksi tällainen on esimerkiksi erilaisten puheiden pitäminen sadoille ja jopa tuhansille ihmisille. Kokemusasiantuntijana kuulluksi tulemisen kokemukset ja arvostuksen saaminen ovat antaneet minulle mielettömän paljon itseluottamusta. Tämän itseluottamuksen saattelemana uskallankin nyt jatkaa unelmieni tavoittelua ja siirtyä uusien haasteiden pariin.

Olen kiitollinen siitä, että Veturoinnin työntekijät ovat uskoneet minuun ja antaneet minulle mahdollisuuden kertoa tarinani, päästä vaikuttamaan ja kehittämään lastensuojelua.

 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

YKSINÄISYYS, JONKA KANSSA KAMPPAILEMME LÄHES JOKAINEN

  Yksinäisyys, Jonka kanssa kamppailemme lähes jokainen Monet meistä kamppailevat yksinäisyyden kanssa jossain vaiheessa elämää. Tämänhetkisessä maailmantilanteessa yksinäisyys on korostunut ja tämä on vaikeaa aikaa varmasti meille kaikille. Halusimme Veturointi-toiminnassa tarjota vertaistuellisia etätapaamisia nuorille yksinäisyyden teemoihin liittyen. Korona rajoitusten vaikeimmat hetket   Itselle sekä tapaamilleni nuorille koronatilanne on ollut melko vaikeaa aikaa. Se on rajoittanut elämäämme sekä vaikuttanut henkiseen vointiimme. On hetkiä, jolloin olen ollut loppu henkisesti. Raskainta ovat sellaiset hetket, joita ei pääse viettämään ystävien, sukulaisten ja läheisten kanssa, kuten aiemmin. Arkemme ovat muuttuneet. Emme näe luokkakavereitamme, työt ovat siirtyneet etätöiksi, terapia on siirtynyt osittain videopuheluiksi. Aiemmin meitä voimaannuttaneet hetket ystävien kanssa kahvilassa, leffassa tai vaikkapa salilla toteutuvat yhä harvemmin. Vietämme nykyään suurimman o

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni? Olin 8-vuotias, kun sosiaalityöntekijä teki sen päätöksen. Paperissa luki, että meidän kotimme oli lapselle turvaton kasvuympäristö. Päädyin asumaan lastenkotiin, missä minun ei enää tarvinnut pelätä vanhempieni juomista tai väkivaltaa. Samalla kuitenkin jouduin tuntemaan huolta muista sisaruksistani, jotka jäivät kotiin asumaan vanhempieni kanssa. Mietin, että olinko tehnyt jotain väärin, kun vain minut otettiin pois kotoa. Tuntui ristiriitaiselta ajatella, että miten kotimme olisi vain minulle turvaton kasvuympäristö ja muille sisaruksilleni turvallinen. Olinko se minä, joka teki kodistamme turvattoman ja sai vanhemmat käyttämään päihteitä ja toimimaan väkivaltaisesti meitä lapsia kohtaan? Sosiaalityöntekijä ei perustellut päätöstään jättää loput sisaruksistani kotiin. Sisarukset jäivät myös vaille tietoa siitä, että mihin minut vietiin ja miksi. Veljeni katkaisi välinsä minuun, koska hän koki, että petin

Minä uskoin itseeni

MINÄ USKOIN ITSEENI  Kun lähtee tavoittelemaan unelmaansa, kukaan ei saa lannistaa sinua sanomalla sinusta ei ole siihen. Sellaisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella, jos tuntee itse, että minusta on siihen. Elämän risteyskohdissa kannattaa olla jääräpäisen päättäväinen ja pitää omista unelmista kiinni kynsin ja hampain. On oltava päättäväinen. Minä lähdin tavoittelemaan unelmaani jatko-opinnoista, vaikka tiesin rajoitteeni ja ettei läheiseni ja opettajani tukeneet minua. Tajusin haluavani työskennellä ohjaaja-alalla. Viimeisessä TET-harjoittelussa minulla syttyi lamppu, että haluan opiskella alaa, jossa voin työskennellä ihmisten kanssa ja nimenomaan nuorten parissa.  Selvitin, missä voisin opiskella ohjausalaa ja löysin Lohjalla sijaitsevan opiston. Sinne minä hakisin yhteishaussa! Opisto oli Kanneljärven kansanopisto ja sieltä valmistuisi nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tiesin haluavani pois kotoa, joten Lohjalla sijaitseva opisto olisi siitäkin syystä täydellinen vaih